Kylmät kätesi ympärilläni,
pitävät tiukasti kiinni,
eivät irrota, vaikka maailma loppuisi huomenna,
vaikka Luonto Äiti väsyisi ja nukahtaisi.
Kylmät huulesi huulillani,
saavat kuolleen sydämeni pamppailemaan,
ainakin mielessäni.
Olen tulessa, vaikka
ihoni on jäässä.
Hiljaisuuden täyttää hengityksesi
ja vieno, vieno musiikki.
Tuskin kuulenkaan sitä,
keskityn ainoastaan sinuun,
sinun ääneesi, tuoksuusi, kosketukseesi.
Haluaisin elää tässä hetkessä koko ikuisuuden,
mutta pian jo siirrymme huomiseen.
Ajatar, anna meille vielä vähän aikaa,
anna minun tuntea olevani elossa,
vielä vähän aikaa,
vielä vähän aikaa.
Kuiskaus täyttää huoneen,
rakkaani, kuulitko sen ?
(minä rakastan sinua)
Ja tähdet välkkyivät kirkkaimpina kuin koskaan,
kuu hymyili mustaa kangasta vasten.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti