Katu täyttyi valoista,
ne tulivat lampuista,
jotka kurottelivat taivasta,
epätoivoisesti.
Eivät siinä onnistuneet.
Hassut.
Taivaaseen pääsee vain tikapuilla,
jotka on rakennettu kirsikankukista, suklaasta ja valkoisesta lumesta.
Katu näytti rauhallisesta,
valot antoivat tunteen turvallisen.
Sitä mukulakivien täyttämää katua kävelin,
hyräilin hiljaa lauluja,
joita kovin monikaan ei tuntenut.
Niissä oli hieman oudot sanat.
Mutta silti pidin niistä.
Siispä lauleskelin ja
kävelin,
olivatpas askeleeni kevyitä.
Vastaani käveli nainen,
käveli suoraan lävitseni.
Ei huomannut minua.
Ei tuntunut kivalta, ei, ei todellakaan.
Mutta ehkä minun pitää niellä kyyneleeni
ja yrittää ymmärtää,
sillä minä olen erilainen.
Olenhan kiivennyt ylös tikapuita,
jotka on rakennettu kirsikankukista, suklaasta ja
valkoisesta lumesta.
Ilmassa maistui vaaleanpunainen hattara
ja rakkaus suolainen.
Joku kutsui minua.
"Tule jo kotiin."
Ja minä menin,
jätin katuvalot alapuolelleni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
no angst emma tää on ihana >3<
VastaaPoistaihanko joku söpö kiva semmonen erirotunen olento joka on eläny syntymästä saakka Maapallolla, kunnes saa tietää olevasa oikeesti toisesta maailmasta, ja sit ko se menee sinne omaa maailmaansa, ni se tajuaa ettei pääsekään enää Maaha muutako jossain tollasessa tyylii astraalikehossa :'D tollasta henkivaellusta. ja sit se on iha angst ain välil ko sen on ikävä Maata
hohoho sunki tekstit saa ajattelee senki mursu
haist ny vittu jo oikeesti VITTU ;( iha paska teksti ei tälläsii voi ees lukee oikeesti oot ihan paska lakkaa jo kirjottamasta hyi vittu häpeen sua!!!!!!!!!!1111111111111111111
VastaaPoista