Lähdit kävelemään kohti taivaanrantaa,
kuiskasin korvaasin hiljaa : "Tule takaisin."
Nauroit ihanasti ja nyökkäsit.
"Minä tulen."
Halusin lähteä mukaasi,
mutta jokin minussa esti.
Epävarmuus?
Pelko?
Miksi pelkäisin ulkomaailmaa?
En tiedä.
(Kanssasi tunnen itseni itsekseni.)
Haluaisin kuiskata sinulle: "Ole kiltti ja jää."
Mutten uskalla.
Olen heikko.
Haluan tulla vahvemmaksi.
Sinä olet jo vahva, haluat nähdä ulkomaailmaa.
Minä en. En vielä. En ole valmis.
Mutta lupaan:kun sinä palaat takaisin luokseni,
minusta on tullut vahvempi.
(Ja silloin en pelkää.)
Auringonsäteet ovat lopettaneet tanssinsa,
suutelet vielä kerran poskelle, käännät selkäsi,
lähdet.
Pois.
Askeelesi vievät yhä kauemmas,
kohti jotain suurta
ja
tuntematonta.
Pyydän, älä katso taaksepäin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti