maanantai 9. huhtikuuta 2012

tuntuu kuin eläisin jatkuvassa surrealistisessa maalauksessa
mun olo on kuin Huudolla Munchin luomuksessa
valkoviinin jälkimaku raastaa kurkkua ja mieli on kaaos
kaaos kaaos kaaosta kaikki
voisin ehkä tehdä kuten tehtiin Fight Clubin lopussa
ampua itseäni päähän ja räjäyttää pari korttelia
vain purkaakseni vitutusta

jos kaikki tämä on unta
ja heräänkin meren pohjasta
ajaudun avomerelle haiden syötäväksi
eikä kukaan muista olemassaoloani

mussa on jäljellä mitätöntä energiaa
hämmennys virtaa heroiinin lailla suoraan suoniin

maanantai 2. huhtikuuta 2012

ehkä kulutan elämäni loppuun
ehkä mun valkosoluista loppuu stressin sietokyky
ehkä mä totun kipeään selkään, väsyneisiin silmiin
loputtomaan kiireeseen
nopeasta kävelystä kipeisiin nilkkoihin
töissä tulleisiin mustelmaisiin polviin
rohtuneisiin alahuuliin


vuorokaudessa on niin vähän tunteja
eihän tässä ehdi tekemään paljon paskaakaan


ehkä aloitan juoda kahvia mustana
ehkä ostan salaa kofeiinitabletteja
ehkä mä sitten totun
tärisevät kädet 
ne yököttävät energiajuomat


liian vähän aikaa
hoitaa koko mun maailmaa


ehkä rikon itse oman sydämeni
ehkä mun maailma hajottaa mut kappaleisiin
ja painaa keuhkot rikki
yritän vaan olla niille hyvä tytär
että ne hyväksyisi vihdoin
mun sydämen kuuluvan naiselle, ei miehelle


kunnianhimoiset silmät näkee levottomia unia
rabbit eye movement

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

sunnuntai-illat kalvavat yksinäisyydessään
haluan hengittää elämää hänen iholtaan
jättää vielä yhden muiston siihen sileälle kaulalle
kuiskata uudelleen hiljaa pimeässä huoneessa
"mä en voi elää ilman sua"
ja silloin sä näit mun ekan kerran itkevän
     huokaukset jäävät lakanoihin, tarrautuvat hiuksiin
aamulla ensimmäinen ajatus on onnellisuus
sana mikä on jättänyt jälkensä jokaiseen soluuni
       en ole ikinä ennen suunnittelut tulevaisuutta
mutta nyt kaikki tuntuukin kauniilta
kaksi hammasharjaa vessassa
ja kengät vierekkäin eteisessä
meidän maailma, ollaan tässä vielä yksi hetki ja ikuisuus

ja sitten mietin bussissa 
mikseivät jotkut hyväksy tätä
pitävät syntisenä
kun toinen tekisi mitä vain toisen vuoksi
repisi sen klisesen kuunkin taivaalta



tiistai 28. helmikuuta 2012

(tell me when your lambs stop screaming)
maanantai löi uskomattoman kovaa enkä ehtinyt koskettaa rosoista horisonttia
jossa läikähtelee oranssi jo hieman myöhempään
mustaakin mustemmat rinkulat valtaa silmienympärykset
selkä on voimaton että sen voisi napsaista helposti rikki
päässä Freud ja Brenner muttei yöunia
repaleisuus riepottelee ja repii kohti 21.päivää, pakko saada M 
tiistai oli hellempi
näytän yhtä kuolleelta kuin kaikki tämän kaupungin ihmiset jotka nousevat samaan bussiin,
kulkevat tyhjyys silmissään ja joilla soi aina puhelin kirjastossa
silti peilissä katselee joku kenellä on tukka ihan hyvin
joka on ihan nätti, mua naurattaa
huomenna on keskiviikko joka on tiistain kopio
ero on siinä että huomenna voi sanoa kolme yötä

maanantai 20. helmikuuta 2012

kolme päivää ja kaksi yötä
nyt ollut yksin tunnin ja viisi minuuttia ja jokin kuristaa
kyyneleet nousevat kurkusta 
sydän hänen mukanaan, pienenä taskussa ettei vain mene hukkaan


suudelmia suihkussa, bussipysäkeillä, elokuvateatterissa, sohvalla, sängyllä,
ja yön tunneilla kuiskaukset "mä en voi elää ilman sua"
elokuvia, musiikkia, tietokone ja twin peaks
kaikesta tuli merkityksellistä
kuvat kamerassa ja mustelmat kaulassa
ryppyiset lakanat ja likaiset astiat jättävät jälkeensä kaipauksen
joka iskee joka kerta yhtä voimakkaasti
suoraan kasvoihin
eikä sitä opi ikinä sietämään, siihen ei osaa ikinä varautua, ei valmistautua
isku on aina yhtä kova
ja silmistä katoaa kipinät
(koska ne on sun luona)


sänky on tyhjä ja yksinäinen
kello matelehtii
vaikka äsken juoksi niin

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

onnellisuudella on nimi. sinä.

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

sata hohtavaa timanttia laulamassa sonaatteja
hups, ne olivatkin (vain) lumihiutaleita maassa
rakastelemassa auringon kanssa


keittiönpöydällä on avaamaton kukkakimppu
niillä on taas riitoja ja silloin kukaan ei uskalla hymyillä
ellei halua eksyä tsunamien alle
mä rakennan neljästä seinästä linnan
eikä sinne päästä tai poistuta ilman salasanaa
ehkä mä unohdan sen
hetkeksi
tule tänne, katsotaan huonoja leffoja ja voisin leikkiä sun hiuksilla
jooko