ehkä kulutan elämäni loppuun
ehkä mun valkosoluista loppuu stressin sietokyky
ehkä mä totun kipeään selkään, väsyneisiin silmiin
loputtomaan kiireeseen
nopeasta kävelystä kipeisiin nilkkoihin
töissä tulleisiin mustelmaisiin polviin
rohtuneisiin alahuuliin


vuorokaudessa on niin vähän tunteja
eihän tässä ehdi tekemään paljon paskaakaan


ehkä aloitan juoda kahvia mustana
ehkä ostan salaa kofeiinitabletteja
ehkä mä sitten totun
tärisevät kädet 
ne yököttävät energiajuomat


liian vähän aikaa
hoitaa koko mun maailmaa


ehkä rikon itse oman sydämeni
ehkä mun maailma hajottaa mut kappaleisiin
ja painaa keuhkot rikki
yritän vaan olla niille hyvä tytär
että ne hyväksyisi vihdoin
mun sydämen kuuluvan naiselle, ei miehelle


kunnianhimoiset silmät näkee levottomia unia
rabbit eye movement

sunnuntai-illat kalvavat yksinäisyydessään

haluan hengittää elämää hänen iholtaan

jättää vielä yhden muiston siihen sileälle kaulalle

kuiskata uudelleen hiljaa pimeässä huoneessa

"mä en voi elää ilman sua"

ja silloin sä näit mun ekan kerran itkevän

     huokaukset jäävät lakanoihin, tarrautuvat hiuksiin

aamulla ensimmäinen ajatus on onnellisuus

sana mikä on jättänyt jälkensä jokaiseen soluuni

       en ole ikinä ennen suunnittelut tulevaisuutta

mutta nyt kaikki tuntuukin kauniilta

kaksi hammasharjaa vessassa

ja kengät vierekkäin eteisessä

meidän maailma, ollaan tässä vielä yksi hetki ja ikuisuus

ja sitten mietin bussissa 

mikseivät jotkut hyväksy tätä

pitävät syntisenä

kun toinen tekisi mitä vain toisen vuoksi

repisi sen klisesen kuunkin taivaalta

(tell me when your lambs stop screaming)
maanantai löi uskomattoman kovaa enkä ehtinyt koskettaa rosoista horisonttia
jossa läikähtelee oranssi jo hieman myöhempään
mustaakin mustemmat rinkulat valtaa silmienympärykset
selkä on voimaton että sen voisi napsaista helposti rikki
päässä Freud ja Brenner muttei yöunia
repaleisuus riepottelee ja repii kohti 21.päivää, pakko saada M 
tiistai oli hellempi
näytän yhtä kuolleelta kuin kaikki tämän kaupungin ihmiset jotka nousevat samaan bussiin,
kulkevat tyhjyys silmissään ja joilla soi aina puhelin kirjastossa
silti peilissä katselee joku kenellä on tukka ihan hyvin
joka on ihan nätti, mua naurattaa
huomenna on keskiviikko joka on tiistain kopio
ero on siinä että huomenna voi sanoa kolme yötä

kolme päivää ja kaksi yötä
nyt ollut yksin tunnin ja viisi minuuttia ja jokin kuristaa
kyyneleet nousevat kurkusta 
sydän hänen mukanaan, pienenä taskussa ettei vain mene hukkaan


suudelmia suihkussa, bussipysäkeillä, elokuvateatterissa, sohvalla, sängyllä,
ja yön tunneilla kuiskaukset "mä en voi elää ilman sua"
elokuvia, musiikkia, tietokone ja twin peaks
kaikesta tuli merkityksellistä
kuvat kamerassa ja mustelmat kaulassa
ryppyiset lakanat ja likaiset astiat jättävät jälkeensä kaipauksen
joka iskee joka kerta yhtä voimakkaasti
suoraan kasvoihin
eikä sitä opi ikinä sietämään, siihen ei osaa ikinä varautua, ei valmistautua
isku on aina yhtä kova
ja silmistä katoaa kipinät
(koska ne on sun luona)


sänky on tyhjä ja yksinäinen
kello matelehtii
vaikka äsken juoksi niin

onnellisuudella on nimi. sinä.

sata hohtavaa timanttia laulamassa sonaatteja
hups, ne olivatkin (vain) lumihiutaleita maassa
rakastelemassa auringon kanssa


keittiönpöydällä on avaamaton kukkakimppu
niillä on taas riitoja ja silloin kukaan ei uskalla hymyillä
ellei halua eksyä tsunamien alle
mä rakennan neljästä seinästä linnan
eikä sinne päästä tai poistuta ilman salasanaa
ehkä mä unohdan sen
hetkeksi
tule tänne, katsotaan huonoja leffoja ja voisin leikkiä sun hiuksilla
jooko

saastunutta ilmaa on vaikea hengittää
ja öissä tuoksuu pakokaasu
vuoden vanhat jäljet nousevat pintaan kun on kylmä
mun iho on kananlihalla vaikka istun patterin vieressä aamutunneilla
  ja nää on taas näitä päiviä
vaikka mulla on vähän nätti olo. mutta vaan vähän
mut sekin on parempi kuin hukkuminen viemäriverkostoon
jota harrastan arkisin
viemäriverkosto, mielikuvitusmaailma
ja kuvitteelliset huulet mun iholla
     tämä + neljä päivää eivätkä ne ole enää kuvitteelliset
12.15 on mun lempikellonaika