12.8.2011
mä puhun valheita ja yskin tekokuoren palasia. ennen se kaiken tuhoava tuli on nyt enää pieni kylmä liekki keskellä kämmentä. (silmäpusseista voi lukea edellisöiden unet jotka natisevat, ratisevat, kirkuvat kuten noitavainojen uhrit)
bussi on tyhjä ja piiloudun penkkien taakse huonon musiikin sekaan kuten piilotan kaiken pitkähihaisten ja pitkien housujen alle. eikä ne oikeasti halua nähdä kuin sen hymyilevän emman joka innostuu venytyskoruista ja frida kahlosta. jos alan puhumaan tummiin metsiin eksymisestä tai saksista iholla tai kyyneleiden turvottamista silmistä, niiden keuhkoista kuuluu kyllästyneisyys. voiko monet roolit pelottaa syvimmänkin valtameren pois?
voivatko katuvalot oikeasti laulaa jos seisoo niiden alla? ja ne metsät hohkaa pimeyttä, haluan juosta keskellä tyhjää moottoritietä. mulla on tennareissa teksti jossa on kirjoitusvirhe ja bussin ikkunasta voi nähdä täysikuun. hengitän melankoliaa pakkasella ja niiden valloittaessa koko kaupungin mä piiloudun peiton alle hämähäkin muotoista varjoa painajaisiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
onneksi vielä ei ole pakkanen.
VastaaPoistatäällä katulamput laulaa mutta hämärällä ovat hiljaa kun ulkona on liikaa ihmisiä.
niin sinäkin hassu,
VastaaPoistaja kuuntelisin oikein mielelläni ♥
(joskus varjot onneksi katoavat syksyaamuihin)