Usva joka on niin sameaa että tukehduttaa ja tietä kulkee yksi askelpari ennen kahden sijaan. Vapaa kuin tuuli joka keinuttaa uneen joissa aseet laulavat sinfonioita ja silmissä ne sammalmättäät hiiltyneet kuten kaikki se jonka vuoksi yritin niin paljon. Kolmatta päivää itkua ja pelon pelkoa. Katkaistuja kylkiluita, verisiä askelia ja tekohymyjä niin paljon etten tiedä enää kummalta puolelta tietä löydän itseni pian. Neljä - kolme kuukautta ilman tätä ja nyt se lyö kasvoihin kunnes mikään ei enää tunnu miltään. Liekkejä silmäluomilla ja epävakaus joka on osa eikä kuihdu vaikka haluaisi. Ne sanoo että parantaa mutta satuttaakin toinen toistaan enemmän, heittää asfalttiin, murskaa sormenpäät.
Voisinpa vain kadota järjettömyyteen josta huutokaan ei osaisi etsiä lintujen lentäessä takaperin, sydänkammioiden täyttyessä musteella.
halaan sua viikonloppuna kun löydän sinut.
VastaaPoista♥ minulla on ollut ikävä tätä kaikkea, kirjoitusta ja muiden kuulumisten lukemista.
VastaaPoista(ps, silitän sinua niin kauan että sameus katoaa)
lyhytkin aika satuttaa. nostan sut maasta pikkuinen.
VastaaPoistaniin sinäkin, pikkuinen.
VastaaPoistasanat tulevat vielä, usko pois.
halaus sinullekin ♥