all this and heaven too

Olen nähnyt unia tupakantumpeista toisten käsivarsilla ja kävellyt paljain varpain Helsingin mukulakivetyksillä. Savu tanssii silmiin ja aurinko hengittää niskaan, liian polttavia katseita. Toivoisin ukkosta. Punaisessa autossa paloi bensavalo ja simpukka nilkassani kertoi vastaantuleville tarinoita, eilen parvekkeella horisontti oli violetti ja oranssi, sekoitus hukkaanheitettyjä sanoja ja kosketuksia lapaluilla. Tässäkin kaupungissa on joskus jotain kaunista vaikka betonitiet toistavat itseään loputtoman filmirullan tavoin eikä voi hengittää ennen kuin pellot muuttuvat juokseviksi metsiksi rinnalla ja toivoisin voivani repiä itseni ihmisyyden kahleista ja vain juosta kunnes varpaista loppuu veri ja perhoset uivat myötävirtaan valtimoilla ja solisluilla.

Haaveilen leijonista ihollani mutta vielä 365 päivää ennen kuin. Sudet syövät minua sisältäpäin ja pöllöt eivät ole sitä miltä näyttävät. Ampiaiset löytävät huoneeseeni tänäkin yönä enkä osaa kirjoittaa. Kesä pitää minut elossa.