mutten vielä
lauantai 21. toukokuuta 2011
kuukausi on kovin vähän mutta kolmekymmentä päivää kuulostaa paljolta (ja piirrän tähtikarttoja lapaluille, rystysistä ranteisiin oktaaveja kun satakilometriä tunnissa ja tummat kuusimetsät ohuiden koivujen takana). tuuli runteli hiukset pörrölle mutta onneksi punainen näyttää kivalta auringossa. haluaisin sanoa, haluaisin lausua ja haluaisin muodostaa kirjaimista kauniilta kuulostavia runoja jotka laulaisivat auringon pinnalla ja jättäisivät pienen liekin kynttilään pilvien ylle. vaan valheiden saastuttama ilma lukinnut kaiken ja kahlinnut, enkä osaa enää tanssia ennen kuin ruostunut avain tatuoituna käsivarsille ja ehkä silloin voisin kuiskata.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
30 päivää on paljon, ainakin jos odottaa jotain. Toivottavasti pian voit kuiskata.
VastaaPoistaMinä osaan pitää salaisuudet, ne kipeät tarinat ominani.Jos vain uskallat kuiskata. Olet tärkeä.
VastaaPoistaKirjoitat todella kauniisti. En osaa oikein muuta sanoa, pää on sekaisin.
VastaaPoista