keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

eilinen oli vain varjo poskipäilläni, melkein melkein muttei kumminkaan. puhallan sen olon savuna ilmaan, sen olon kun haluaisi kävellä junaradalla ja odottaa eikä väistyä. nukun, herään ja olen väsynyt. on aamu, päivä ja ilta, väsymys painautuu lapaluihin vaikka haluaisin sen sijaan perhosensiivet että näkisin Neptunuksen ja Uranuksen ja auringon toisen puolen ennen kynttilöiden puhaltamista ja hiilen piirtäessä viivaa käsivarrella ja selkää pitkin alas. loisteputkivaloja verisuonien seinämillä, hengitän punaista savua.
hengähdys. tänään.

5 kommenttia:

  1. Kiitos pikkuinen ♥

    Ei hätää, sinun ei tarvitse etsiä, löysit sen jo kauan aikaa sitten.

    VastaaPoista
  2. Minä olen liian yksinäinen. Minä kaipaan sinua, ystävää.

    VastaaPoista
  3. Tiedän, ettei ole.
    Mutta et tiedäkään, miten paljon tuo merkitsee minulle. Kiitos.

    VastaaPoista
  4. Kesä tuo niitä mukanaan, mutta sinne on pitkä aika. Halaus takaisin.Tärkeä.

    VastaaPoista