
maanantai 11. huhtikuuta 2011
eihän nyt askelia taaksepäin, eihän. koska niin suuret harppaukset pienillä jaloilla saivat sen kauneuden. lauantaisunnuntai ja tuntuu kuin kelluisin meressä, koskettaisin pilviä sormenpäilläni; salamat ja ukkonen ja minä palanpalanpalan mutta kuinka en haluakaan maanantaita tänne. suudelmia lantioluilla ja lämmin kosketus silittää poskea, hiuksia ja sytyttää tuleen kuin tulitikun. hymyt sinun silmillesi, tällä kertaa se aito ja huulet koskettavat punaista viivaa reidellä. aamu ei ollutkaan epätoivo. minuutin jälkeen bussin viedessä mukanaan, kaipaus pisteli rintaa nuppineuloin. (hassunaiivisellainentyhmätyttötodellisuuspoissahetkeneisaisi) luulen että ei hetkeen sellaisia kirjoituksia kuin 8. huhtikuuta 2011.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

sinä sydän sydän.
VastaaPoistaSuloisuus olet itse, Emma pieni.
VastaaPoistaJa tämä teksti oli ihana lukea, niinkuin kaikki muutkin tekstisi, metsänpeikko.
Minä yritän, ei tiikeriraitoja eikä muitakaan raitoja, niitä punaisia, yritän. Kiitos, sanasi todella auttoivat, tietäisitpä. Ja halaisin jos tulisit, halaisin pitkään.
Tämä tuli väärällä tunnuksella mutta toivottavasti se ei haittaa.
(sydän)
ainiin
VastaaPoistaps, requiem for a dream
♥
älä sinäkään ole surullinen.
VastaaPoista