kun hengitys pettää ja jalat uppoavat viilleltyyn heinikkoon ja tuntuu että happi loppuu ja kaikki loppuu eikä meren pohjalla olisi kuin palasia menneisyydestä ja suljettuja käytäviä ja lauseita jotka ennen tatuoituna silmäluomille nyt kuluneet pois kuin kynsien jättämiä jälkiä solisluilla.
mielessä loppuunpalaneet valot, hukassa ennen kuin kynä piirtää kämmenselkää pitkin, eikä tuomioistuin tuomitse poltettavaksi roviolla sellaisista virheistä joiden syy on naiivius eikä revi hiuksista joita yritän kasvattaa. kompastumisia tienreunalla mutta sitten onkin jo ilta eikä loppuun asti harkittuja tekoja, nyt naurattaa hassusti koska kaikki on paremmin kuin hetkeen.
löysin itseni taas koska hän.
ja toinen jonka nimeä en halua enää kirjoittaa, toiset kasvot ja toisenlaiset sanat, toiset teot ja toisenlaiset seuraamukset eikä silloin hymyilyttänyt kun sanat kuin lyöntejä ja kiväärinlaukauksia palleassa. haluaisin unohtaa koko maaliskuun, ennen niin kaunis nyt kuihtunut poispois, hiiltynyt.
ehkä kaunis toukokuu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
kyllä kaunis toukokuu.
VastaaPoistaOi niin, se aika on kovin lähellä. Älä huoli, toukokuu tulee olemaan kaunis, olen varma. Ja kyllä, Night of the Hunter on ihana kappale!
VastaaPoistaHalaus sinullekin, metsänpeikko ♥
En minä katoa mihinkään, luulisin, en vielä.
(älä sinäkään)