perjantai 22. huhtikuuta 2011

aurinko tatuoi suudelmansa niskaan ja poskipäihin, veruísuonissa unelmien sielunmessuja jotka toteuivat, toteutuvat ja kevät on vihdoin täällä eikä hylkää. kadoksissa, esyksissä, hukassa, rikki revitty ja riepoteltu nyt löytänyt kotiin, sinne minne kuuluu. ei tarvitse enää olla yksin.
(niin, minä olen nyt sitten tyttöystävä) mutta edelleen naiivi mutten harmaa enää vaan elossa.



tänään aion nähdä meren, tervaa keuhkoissa ja onnellisuutta selkänikamissa, harakanpesiä hiuksissa. aamut eivät enää lyökään mustia silmiä. hymyilyttää.
Lähettänyt klo

3 kommenttia:

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)