Missä on karnevaali,
täyttämässä katuja ja tyhjiä keuhkoja,
tukketuneet viemärit.
Vaikka taivas rakastui nokeen ja siniseen
ja tuuli puree luut katki kyljistä,
molemmin puolin.
Silmissä on pala metsää ja lammikko,
lisää lammikoita
kun varjot aloittavat rituaalinsa,
ajatus kiertää ympyrää.
Kellun betoniviidakon yllä,
tukehdun savupiippujen aiheuttamaan saastaan,
lasken päiviä
tunteja
minuutteja
että taivas täyttyisi ruusuista,
kultalangoista ja hopeisista silkkinauhoista käsivarsien ympärillä
kuten joskus
ennen menneisyyden alkua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

saatan joskus vahingossa olla.
VastaaPoistablogissani salaisuus sinulle.
VastaaPoista