all this and heaven too

Kun upottaa jalat syvänsiniseen mereen,
löytävätkö ne kalpealle simpukkapohjalle jossa piilee salaisuudet hengittämisen,
kultainen avain kaulassa ruostuu ajan liian rautaisissa hampaissa,
aarrearkku lukossa on niin kauan kunnes kaikki vihreä on poissa ja jäljellä on punaista mustaa ja harmaata.

Askeleet voivat hukkua hiekkaan ja vihreään nurmikkoviidakkoon eivätkä ne löydä enää ikinä takaisin sinne minne haluaisi,
ellei saa karttaa ja rikkinäistä kompassia, jossa on punainen nauha vanhoilta ajoilta.

(Minä haluaisin takaisin vanhoihin aikoihin jolloin sydämen seurana oli lämmin tuli ja heinäsirkat lauloivat mahassa ja kuiskivat hiuksissa. Saanko ne ajat takaisin kysyn sinulta, aion kysyä, oletko kiltti?)

Minä haluaisin pitää tulta ylhäällä, se on enää pieni kynttilä, älä sammu,
minä haluan elää ja hengittää elämää vielä sinun iholtasi, piirtää selkääsi kuvioita ja tuntea,
tänne minä kuulun, tähän minä jään kunnes maailmankirjat ollaan luettu loppuun eikä harmaa loppu olekaan enää harmaa vaan sen värinen mikä on sinun lempivärisi.