Sade ei syönytkään kaikkia sanoja huuliltani,
ei runnonutkaan ruumistani epätoivoon,
ei täyttänyt silmiä suolavedellä
(niinkuin tuhatviisisataa aamua sitten).
Sieluun puhalsi uutta tuulta,
paljaat varpaat eivät paleltuneetkaan.
Ilma täyttyi elämisen tuoksusta,
kukaan ei nostanut kättään torjuakseen sen aidon lapsellisen hymyn,
ei kukaan kaivanut taskustaan mustaa tussia jolla piirtää tekohymyjä toisten naamoille.
Ja ukkonen järjesti bassomusiikin pilvien taakse.
Haluaisin kokea sen uudelleen,
nauraa,
vapautua,
tanssia nurmikolla paljain jaloin,
elää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kyllä sinä sen vielä joku päivä pystyt kokemaan.
VastaaPoistaSinä koet vielä sen päivän,
VastaaPoistakun mistään kaapista ei hyppää hirviötä syömään hymyäsi, kun mistään ei puhalla kylmä tuuli vaan olo on kevyt ja onnellinen.
Olet ehkä jo kokenutkin
joskus sellaisen päivän ja toivon
sinulle niitä paljon paljon lisää.
Jokaisesta päivästä sellainen.
hyvää nimipäivää ♥
VastaaPoistahei, ilmottaisin vaan et sun toisen blogis kommentointi ei toimi :( oisin halunnu kommentoida uusinpaan tekstiisi, että et oo ainoo joka vihaa tätä kuummuutta. Tää on kamalaa!!
VastaaPoista