maanantai 10. toukokuuta 2010

Enkeleitä romukopassa,
siellä ne taputtaa käsiään samaa tahtia,
eivätkä lopeta vaikka pienet posliinikädet jo ihan tahriintuneet ovat punaiseen nesteeseen.

Huulet puhuvat sanattomia lauseita,
reisiin on ommeltu päivämääriä maailmanloppuun.

Jos taivas olisikin musta valkoisen sijaan,
jos pilvet syöksisivät ihmiset turmioon,
jos kadut täyttyisivät mätänevistä ruumiskasoista,
jos ruohikko värjäytyisikin punaisella vihreän sijaan,
hymyilisivätkö enkelit silti, taputtaisivatko yhä edelleen?

Jos pyhät kirjat poltettaisiin,
varjoilta ei pääsisikään pakoon yössä,
veri maistuisi paremmalta kuin aikaisemmin,
toteaisi neiti joka yössä kompuroi.

Laulaisivatko enkelit silti?
Eivätkä koskaan lopettaisi?

Niinhän sinä sanoit,
kun naulasit romukopan kannen kiinni,
niin etteivät enkelit pääsisi laulamaan koko maailman johtokunnalle,
saamme elää viisi minuuttia pidempään


jos Luonto Äidillä on hyvä päivä.

5 kommenttia:

  1. Kuulostaa kivalta sun kesäsi.
    Hassua että saatetaan vaikka siellä kirvatsissa törmätä kesällä, ihan tietämättämme.

    Enkelit laulaa aina,
    mutta jos taivas on musta ne laulavat
    surulaulua.
    Mutta ne suojelevat sinuakin,
    katselevat tähtisilmillään
    kun tallaat kaduilla.
    Nostavat sinut siivilleen jos kompastut.

    Halauksia. <3

    VastaaPoista
  2. Ehkä se aurinko katosi, mutta vain hetkeksi. Minä aion etsiä sen taas. Haluan sen takaisin.

    Haleja sinulle, pieni ♥

    VastaaPoista
  3. jos enkelit lakkaisivat laulamasta, minä voisin rikkinäisellä äänelläni laulaa sinulle

    VastaaPoista
  4. On kyllä ihana ilma ollut.
    Minä kävin tänään jäätelökioskilla,
    ehkä sinä myit minulle sen jäätelön. :)

    Hyvää kesää sinulle,
    nautitaan jokaisesta päivästä. <3

    VastaaPoista