arki tuntuu kaiken sen elämän jälkeen mitättömältä
voisinpa taas juoda kaljaa yhdeltätoista aamulla
ja tanssia musiikin tahdissa ja saada lentosuukkoja vanhoilta papoilta
kylmä ja suttuinen tukka
haavat pikkuvarpaissa töihin taas
hermostossa särähtää ja verisuonia pitkin valuu onni
pölyttyneet silmäluomet heräilevät viideltä aamulla
kämmenselät kutiavat, nypin kynsinauhoja
Ailahtelevaisuus tatuoituna jalkapohjiin ja kylkiluiden sisälle
niin syvälle että aiheuttaa rytmihäiriöitä
jossain muuallakin kun vasemmalla
toisinaan miettii mitä tapahtuu
huomenna, kuolleessa ja uudelleenheräävässä tulevaisuudessa
alanko näkemään taas painajaisia, liikaa unohduksia päiväkirjan sivujen väleissä
juuri niitä, mitä ei lueta enää
koska olen Uusi
olenko.
se on silti aina mun sisällä. joku.
onko se sota. onko se ihan tavallinen seitsemäntoistavuotias tyttö joka etsii paikkaansa tässä liian isossa maailmassa kuljettavaksi paljain jaloin asfaltilla
mielen sopukoissa
syttyy kapinoita
en ole Poikkeus, erilainen
kuka näitä lukee.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

mä luen.
VastaaPoistaminä luen!
VastaaPoistaps. olet upeus kirjoituksinesi ♥