tänään se on aurinko. kevät liikkuu eteenpäin, olen parin askeleen päässä mutta jäljessä koko ajan. kompastumisia omiin jalkoihin ja polvet mustelmilla. on käsivarretkin. olen pettänyt monet heidän tietämättään vain sen takia että saisin elää edes päivän kokematta harmautta verisuonien seinämillä ja olla silittämättä punaisia viivoja. vaikkei ne olekaan enää punaisia. paljon. eilen illalla kyyneleet,merisuolalta maistuvat ja koristivat poskipäitä ilman syitä edes yhtä. haluaisin uskoa Korkeampaan Voimaan mutta pelko. pelko kaikesta ja vielä enemmän. jokin puristaa rintalastaa. silti hymyilyttää kun tietää illalla tanssivan siniseltä tai punaiselta tuoksuvassa ilmassa. eikä kukaan saa tietää. eivät he. ja kun he kysyvät onko kaikki hyvin, peilin edessä harjoiteltu hymy ja tietenkin.
Haleja.
VastaaPoistaMetsänpeikko pieni, halauksia.
VastaaPoista♥
Toivominen joskus sattuu liikaa.
VastaaPoistapelkään viivoja.
VastaaPoistaen tuomitse vaan ymmärrän, mutta eivät ne viivat oikeasti ymmärrä tai auta ymmärtämään. ne eivät selvitä mieltä vaan sotkevat lisää. liimaavat solmut kiinni.
VastaaPoistaEt ole. Olet kaunis. Ei viivoja, jooko?
VastaaPoistaOle hyvä vain ja kuin myös ♥
VastaaPoistaMm niin on, harmi ettei nykyään enää ole niin paljon kappaleita joissa olisi vain akustinen kitara ja laulaja.
Hymyilee (tämä päivä), onneksi niinkin.
Entä sinun huomisesi?
ja ensi talvesta taas kevääseen.
VastaaPoistaNiin. Se on eri asia. yksinäisyys on jossain liian syvällä. Tässä maailmassa on yksi ihminen, jonka kanssa jutellessa en tunne olevani yksinäinen. Liian kaukana.
VastaaPoistaHalauksia takaisin.
Lähdetään pian.
VastaaPoista