sunnuntai 3. huhtikuuta 2011


läpi ajan ja avaruuden, myinkö sieluni paholaiselle vai kuvittelinko vain sen mystisen sumun eilen, jolloin ne hetket eivät unohdukaan.

hei sade, rakas ystäväni sinua on ollukin ikävä. haluan nousta polvilleni, seisomaan omilla jaloillani, ottaa askelia omilla kantapäilläni, eksyä metsiin ja löytää takaisin jonkun kutsuessa, lempinimeltäkö, ehkä. jaksanko keskittyä todellisuuteen,

siihen todellisuuteen, tähän todellisuuteen. yhden päivän kidutus. keuhkot eivät rusennukaan, eivät tänään, eivät huomenna, eivät hetkeen jollen halua. en halua.

5 kommenttia:

  1. Haluaisin tietää lempinimesi, jotta voisin kutsua sinua.
    Olet vahva.Hymyile.
    Minua pelottaa ihan hirveästi. Oikeastaan kuka nyt opiskelupaikasta välittäisi?( Miten perfektionisti voi sanoa noin?) Mutta jos en pääse muuttamaan syksyllä pois täältä,voisin kadota. Kihlauksemme maailman rakkaimman kanssa olisi silloin tuomittu epäonnistumaan tuhotttu. Sillä ei minun kannata muuttaa ilman koulupaikkaa.Silloin en saisi henkeä.

    VastaaPoista
  2. Anna anteeksi, en taida osata keksiä.
    Kiitos onnentoivotuksista.

    VastaaPoista
  3. Minun on vaikeaa kertoa lempimusiikistani.. Mutta kuuntelen mm. katie melua, regina spektor, three days grace, olavi uusivirta, SMG, Paramore etc.

    viikonloppuni näyttää tyhjältä.

    VastaaPoista