all this and heaven too

(ja muistoissa kirjaimia)
onneksi selvisin hengissä arjesta, lumivuoret ja rikkoutuneet ikkunat silmissä

nyt valokuvia kärsivarsilla

pinnan alla hengittäminen ei auta, ranteet piirtävät sahalaitaa mutta kerran sata kilometriä tunnissa sekuntien ajan, savua neljältä yöllä ja se kun häädettiin uni hetkeksi aikaa koska halusin oppia hymyilemään enemmän. miinus kaksikymmentä ja t-paita

silloin nauru täytti keuhkot hetkesi ja olin elossa, turvassa omalta mieleltäni

nyt en enää tiedä ja huominen on pelkkä varjo korvien nipukoissa ja poskipäissä.