sunnuntai 6. helmikuuta 2011

koska hetken hiljaisuus on tatuoituna selkänikamieni toiselle puolelle
ja se harmaa savu tanssii parvekkeen läpi mustalle kankaalle eikä kukaan saisi tietää näitä salaisuuksia
paitsi me
se jaksamus jokapäiväisiin aamuihin kuihtuu kuin rahisevat hiilet keuhkojeni pohjalla
elokuvien soundtrackit ja tunnottomat sormenpäät
karkasin eilen mutta nyt olen tässä
koska tietämättömyys kylkiluideni välissä, lasken yksi kaksi kolme neljä viisi on pariton luku
ja vain pelon jäljet näkyvät nukkuessa


mä en kestä tätä maailmaa ilman jotain

6 kommenttia: