ja ne salaisuudet revittiin iholta, katkottiin kylkiluilta,
ja se kylmä kivi lattia, alaston keho
1930-luvun Saksa, antakaa minun olla hetki vihattu
antakaa minun olla hetki halveksittu
antakaa minun olla hetki petturi joka juoksee kohti horisonttia
verenpunainen ei ole ikinä ollut lempivärini
koska en kestä enää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

hakaristin vois tunkee perseeseensä koko jätkä
VastaaPoistaEi verenpunaisia nauhoja, ne on väärin.
VastaaPoistaMinä tulisin mieluummin sinne sinun luoksesi. Täällä vahditaan liikaa. Ei minulla ole vielä parveketta.
VastaaPoistaTänne voi aina karata hengittämään. Vaikka todellisuudessa, minulla ei ole ketään kenen kanssa istuisi parvekkeella hymyilemässä.
VastaaPoistaAnteeksi, nyt se on liian raskasta. Ikävä onnellisuutta, erityistä, ( minulle..) Kelvollista ja sinua. Kaikkia eksyneitä hymyjä ja unelmia.
VastaaPoistaTulisipa kevät,ehkä huomaisin sinun hymyilevän.
VastaaPoistaMinä tahtoisin unohtaa utuisen sumun.
VastaaPoistahaluan sinun kestävän, tyttö.
VastaaPoistaei jää murene jos sen säilöö lasipurkkiin keväältä piiloon. se on vettä vasta syksyllä.
VastaaPoista