Tuntuu että puhuisin niille samoilla tyhjille seinille,
joille puhun aina iltaisin ennen toiselle puolelle maailmankaikkeutta lähtöä,
ennen kuin keho kasvattaa siivet ja lentää pois tästä paikasta.
Aurinkolasit piilottaa mustat aukot,
joki on liian likainen merenhengille,
eivät ne ole pelastamassa enää kun varpaat sulavat kylmään asfalttiin.
Herra Aurinko leikittelee kuolleiden aaltojen kanssa,
minä kuvittelen ympärilleni uudet katuvalot.
Eihän tämä ole puhetta ollenkaan,
olisit edes repinyt raajani irti ruumista,
paiskannut toiselle puolelle kylmää maailma.
Kiellä totuus, se kävelee sinua vastaan ja lyö lujaa sydämeen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
minusta tuntuu tänään aivan samalta.
VastaaPoistaen osaa lohduttaa sinua, en edes itseäni.
Yhdyn näihin sanoihin.
VastaaPoistaollaan surullisia ja hiljaa,
VastaaPoistajotta jaksamme nauraa myöhemmin.
Minä näen auringon sinussa, siellä jossakin syvällä mustien aukkojen takana.
VastaaPoistaKun pilvet väistyy, se saa loistaa taas.
Minun kaunis aurinkoni <3
halaus.
VastaaPoista