Haluaisin jo heittää ennen niin kultaisen mutta nyt jo rumasti ruostuneen avaimen
kauas kauas
jonnekin pois
ehkä saasteisen joen pohjaan
josta sitä ei ikinä löydetä
se ei koskaan pääse kertomaan tarinaansa
(kyynelistä suudelmista onnesta ja sen tuhosta).
Hiljaisuus vaanii selän takana samoin kuin lämpömittari ikkunassa piinaa.
Tahtoisin jo tuikituntemattoman betoniviidakon ympärilleni,
sateen ja meren ja uudet ihmiset, lämpimän tuulen joka kuiskii aivan uusia tarinoita
ja niitä minä kerron ehkä jollekin
joskus
jos he haluavat kuulla (tai viihdytän hiljaisuutta).
Syksy, tuletko sen jälkeen,
uusine tanssinesi
uusine väreinesi
uusine tarinoidesi
uusine suudelmillasi
kunhan vain tulet, ole kiltti,
ikävä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
minullakin.
VastaaPoistavielä tänään.
ikävä on myös minun sydämessäni.
VastaaPoista♥
minullakin on sitä jo joskus vähän ikävä,
VastaaPoistamutta ehkä voisin pitää tämän kesän vielä :--) kuitenkin, ikävöin kesää sitten talvella ja niin.