Jos silmiin voisi eksyä kuten niihin vihreisiin metsiin kesäöinä,
voisinko löytää sateenkaaren päästä ukkospilviä ja sellaisia salamoita jotka suutelisivat rohtuneita huulia?
Voisinko nähdä paljaita varpaita iltamyöhään betoniviidakossa,
löytää pellon laidalta sen kadonneen kirjekuoren jossa ei lukisi mitään,
ei ennen kuin nukahtaisin uneen ison kuusen alle.
Ja minä en haluaisi tuntea huolta,
en haluaisi katsoa ikkunaan ja sokaistua,
haluaisin sulkeutua upeiden äänien maailmaan ja sivujen rahinaan,
paljon kauniita lauseita.
Onneton ruusu kuolee hiljaa kituen oranssissa maljakossa,
miksi,
ei,
elämä riistetään taas, vain koska se on niin kaunista.
Minä en olisi halunnut riistää elämää.
Ruusuparka, liityykö tanssien ja laulaen pilviveneiden kuoroon yönä,
jolloin Kuu on kalpeampi kuin koskaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
elämä on paljon muutakin.
VastaaPoistakuten kauniita silmiä ja lauseita.
Hm seikkaillaan sitten yhdessä Helsingissä, ainakin mielikuvissa :--------)
VastaaPoistaJa minä uskon että silmiin voi eksyä, mutta ole varovainen ettet eksy liian paljon, silloin sateenkaaren juurelta ei pääse enää takaisin. Matkalle annetut sudenkorennon siivet ei silloin enää hohda auringonsäteistä, toivon vain ettei niin kävisi.
jonain päivänä, tai ehkä yönä, me kaikki hymyilemme, aivan kaikki. tänä yönä minä kuuntelen tuulta, eikä minun vielä tarvitse haluta yhtään mitään. voin vain kuunnella, jos tuuli kertoisi mitä tehdä.
VastaaPoistavoi sinä ystävä rakas ♥
VastaaPoistanimeni on salaisuus kesäpäivässä. sillä toivotaan lapselle iloista elämää.
VastaaPoistakesäpäivä kuin sinä. kuin tänään, aurinko sateen jälkeen. odottamisen arvoinen, ihana ja rakas. ♥
Niin, luulen että eksymättä olisi paras. Olisi hirveää, jos eksyisi sellaiseen paikkaan, mitä ei oikeasti ole olemassa. Sellaiseen, missä ei tunnu tuuli eikä tuoksu yöilma. Sellaisessa paikassa aurinko ei nouse eikä laske, luulen niin. Toivottavasti koskaan ei ole aika joutua sen paikan nielemäksi.
VastaaPoistaOioi, sinun maailmasi on hassu jos ajattelee että jotain minulta voisi olla kaunista, tai että olisin lahjakas. Olen kyllä hyvin otettu, hassu pieni sinä.
Ja minä kyllä pidän päiväkirjaa, siinä ei tosin ole lukkoa, eikä minun päiväkirjani sivut kahise tuulessa niin kuin useimpien päiväkirjan sivut kahisevat. Minun päiväkirjani sivujen väliin ei kerry pölyä, sillä sillä ei ole sivuja. Ollenkaan. Se ei ole salainen, eikä sen kirjoittamiseen käytetä kynää.
Minun blogini on päiväkirjani, vaikkei se aina siltä tuntuisi.
Pidätkö sinä päiväkirjaa?
tänne mahtuu monia. yhtä pidän kädestä, muut mahtuvat vierelleni. ollaan hetki hiljaa ja hymyillään.
VastaaPoistaKaikki me ollaan ihan hassuja, enkä minä pidä sinua kummallisena. En yhtään.
VastaaPoistaKaunis ja täydellinen, oi pieni kuule, ne ovat hyvin pitkän matkan päässä minun teksteistäni, hirveän voimakkaita sanoja. Sinä tuot kyllä mieleeni kevään pääskyset ja punahiuksisen, marmorinvalkeaihoisen keijupeikon. Jos niin voi sanoa.
Sinun päiväkirjasi kuulostavat aivan ihanilta, voi kunpa minäkin jaksaisin pitää päiväkirjaa niin. Olisi ihana lukea sadepäivinä syksyisin sateenkaarivihkoista omia ajatuksia päivien, kuukausien ja vuosien takaa. Se olisi mielenkiintoista. Toisaalta, olisi kyllä kamalaa jos joku muu tulisi ja lukisi, luvatta.
Juuri sen takia en pidä käsinkirjoitettavista päiväkirjoista kovin paljon. Minullakin oli sellaisia joskus, mutta huomattuani että vanhempiani ja siskoani kiinnosti päiväkirjani vähän turhan paljon, lopetin kirjoittamisen kokonaan. Ja aloitin sen taas, täällä.
Ja kyllä sinä pääset sellaiselle niitylle, se niitty oli hirveän pikkuinen, sinunlaisille keijupeikoille tehty ♥