all this and heaven too

Ja minä haluaisin kävellä luotisateessa pitkin niitä katuja jotka on hävitetty kartalta,
ja rakentaa teräksisen sateenvarjon vanhoista metallimuistoista, niitä joiden takia hukuttiin syyslehtiin ja saviveteen, niiden takia joiden kanssa ei enää kävellä eikä lasketa tähtiä taivaalla. Ei unelmia muistojen metallisten kanssa.

Minua odottaa tulevaisuus ja unelmat ja haaveilen vuorien takaa asioista kuten
kirjepaperit, lämmin käden kosketus poskella, mereltä tuoksuvat salaisuudet ja unet.

Joskus kun siivet ollaan katkaistu, ostan ne kirpputorilta uudelleen,
en halua hävitä taistelua, Äiti Maa on ystävä.
Ja ne paljaat varpaat eivät koskaan palellu oikeasti,
eikä äänet kodissa koskaan tavoita huoneen ovea valkoista.

Rakennan oman satumaailmani valkoisesta paperisilpusta ja kiiltokuvista,
väritän jokaisen paperin uudella värillä,
niitä on miljoona ja yksi lisää.

Ja inspiraatio valtaa suonet kädet ja pään,
ei ole mitään tolkkua, ei, ei lainkaan.
Mutta minä hymyilen hulluudenhymyäni,
lukitsen oveni, aukaisen tien äärettömyyteen,
kirjaimien lauseyhdistelmien kanssa.

Eihän tässä edes ole punaista lankaa.