Lehtien kuiskaukset sivuutettiin sinettisuudelmin metallisateeseen.
Askeleet rahisivat hiekkapaperia vasten ja minä
u n o h d u i n
jonnekin vaatekaapin perälle.
Ruoho maalattiin uudelleen, ei enää vihreää,
taivas väritettiin uudelleen lapsen käsillä, ei enää niitä pilven hattaroita joita me joskus katseltiin.
Ja askeleet kaikuivat puiden varjojen alla,
peitosta lähti lämpö, karkasi ikkunasta ulos Nukkumatti salarakkaanaan.
Ja itkut jäivät kiinni hyttyspaperiin,
ne kristallikyyneleet ja sormenjäljet,
jalanjälkiä seinillä.
Äiti kysyi mikä minulla on,
kun leikkasin perhoselta siipiä ikkunanlaudalla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti