all this and heaven too

Luurankomies makaa päälläni,
repii vaatteet,
silittää luisella kädellään pehmeää poskeani.
Luurankomieheh kosketus on kylmä,
se jättää ennen niin punertavan ihoni jäänsiniseksi
ja minulla on ihan
hemmetin
kylmä.
Tärisisin jos minulla olisi voimia siihen. Muttei minulla ole.
Maistan suussani raudanmaun ja minua yskittää.
Alkaa olla vaikea hengittää ja minulla on aina vaan
kylmempi olo.
Luurankomies hymyilee, se tietää että se on voitolla.
Sen hengitys haisee kymmenille mätäneville ruumiille ja
meinaan oksentaa.
Luurankomies suutelee kaulaani ja
haluaisin paeta mutta jalat eivät toimi, miksei.
Yksinäinen pelonsekainen hisipisara valuu alas otsaltani.


Ja pian herään, räpyttelen silmiäni, missä olen,
makaan sängyssä.
Liikuttelen jalkojani, tanssitan pieniä varpaitani.
Ilmassa on jotain salaperäistä, mutta Kuolema on häädetty pois.
Ripaus eloa ja paljon salaperäisyyttä.

Mutta olen kiitollinen.
Melkein rakastelin Luurankomiehen kanssa.